Viikko sitten normaali elämän rytmi muuttui eristäytymiseksi ja karanteeniksi. Kontaktit minimiin ja sulkeutuminen kotioloihin.

Iloista näissä puitteissa on yhdessäolo perheen kanssa. Touhuaminen, kodin järjestely, uuden opettelu, etäkoulun yhteinen puurtaminen, ruuan laittaminen ja asioiden kaikkinainen ihmettely aivan ennenkuulumattomalla intensiteetillä. Koko maailmalla on yhteinen tarina.

Yhtä aikaa kaikki on surullista ja ahdistavaa. Vanhemmat, isovanhemmat, ystävät, kollegat ja kaikki muutkin ovat koskettamattomissa. Etäällä ja poissa, kulkutaudilta suojassa. Uutiset ja mediat välittävät lähinnä kauhua, oma talous mietityttää, ajatukset ja näkemykset pyörivät päässä, ja vaihtuvat tunnista toiseen. Päivän vanhat omat mielipiteet tuntuvat etäisiltä.

Blogin kirjoittaminen taudista ja sen vaikutuksista tuntui aluksi hyvältä ajatukselta. Kirjoittaessa ajatukset saa kasaan ja muotoon, kirjoitusprosessi kirvoittaa kaikenlaiseen kriittiseen kärjistelyynkin. Aika nopeasti mielipiteistä tuli synkkiä. Vauhdilla tapahtunut todellisuuden muutos alkoi aiheuttaa analyyttisen halvaustilan. Väärässä tai oikeassa oleminen lakkasi olemasta.

Päätöksentekijälle tilanne on karmaisema. He ovat ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa vain jälkikäteen voi nähdä oikeat ja väärät valinnat. Itse olisin valinnut hieman toisen tien, mutta sekin olisi voinut olla väärä.

Kritiikin sijasta päätän keskittyä elämään sitä mitä on. Analyysin aika tulee. Siksi nyt on aika tehdä huomioita, kirjata ne tarkasti, mutta julkaista ne vasta myöhemmin.* Digitaalisiin medioihin kirjaaminen vauhdissa vääristää todellisuuden ja on jopa riskialtista. Konteksti vaihtuu niin tiuhaan, ettei usko edes omia sanojaan, joista voi kuitenkin joutua jopa tilille.

Siispä ajatusten erämaahan!

On jotenkin hupaisan raamatullista, että tämä kaikki pysähtyminen osuu juuri kristillisen paaston aikaan. Karanteenin etymologia on suoraan kytköksissä raamatulliseen numeroon 40. Quarante on päivien määrä, jonka venetsialaiset konseptoivat jo mustan surman aikoihin. Laiva sai odottaa satamassa tai lähisaaristossa sen verran, ennen kuin lastia ja miehistöä uskalsi päästää maihin.

Sama 40 on tuttu myös evankeliumeista, joiden mukaan Jeesus paastosi erämaassa paholaisen koeteltavana 40 päivää ja yötä.

Samat 40 päivää löytyy Nooan arkin tarinasta: ne 40 päivää olivat loppu vanhalle maailmalle, valmistautuminen ja alku uudelle.

*julkaisen myös blogin Demokratia sairastui koronaan uudelleen vasta kriisin laannuttua.