Teknologinen uskonlahko ja kansainvälinen pörssiyhtiö Apple teki historiaa kivuttuaan Yhdysvaltojen historian arvokkaimmaksi yhtiöksi. Applen arvoksi on laskettu nimellisarvollisesti 505 miljardia euroa. Pitäisikö nyt iloita vai itkeä? Vai huolestua?
Applen arvon kasvu on pitkän trendin näkökulmasta epäterve. Olkoonkin, että koko 1990-luvun yhtiö möyri pohjamutien marginaalissa ja odotteli käytännössä Jobsin toista tulemista, näyttää viime vuosien kasvu maallikon silmissä liian nopealta ja eksponentiaaliselta.
Käppyrää tarkastellessa selvän nousutaitteen huomaa iPhonen tulon kohdalla. Kurssia on puntannut myös iPad ja sen päivityt versiot. Taustalla oli kuitenkin jo melkoinen määrä esimerkiksi aineettomia innovaatioita, kuten iTunes. Onkin erikoista, että juuri viimeaikaisen innovatiivisen hiljaiselon aikana kurssi on ampaissut hallitsemattomaan kasvuun.
Applen tapa tuottaa ja tarjoilla uutuuksia on tuonut teknologiaan jotain sinne kuulumatonta, hengen ja sielun. Varsinkin Steve Jobsin tahdittamana laitteisiin ja sovelluksiin kätkeytyi arvoja ja periaatteellisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet firman kasvun myös taloudellisesti. Missä on henki nyt? Onko Jobs jättänyt jälkeensä tyhjiön? Onko Apple patenttirikkomuksineen sittenkin kupla?
Henkeä ei ole enää kuin järjettömän kovissa odotuksissa, ylimaallisen suurissa onnistumisen paineissa. Edellisen suuren innovaation esittelystä on vuosia. Ja se on tällä elämän alueella ikuisuus. Kassan suuruus tai yhtiön arvo ei kiinnosta intohimoista Applen käyttäjää. Tuotteen pitää olla kunnossa, ajanmukainen ja se kaikkein kiinnostavin. Tätä tunnetta en enää itse jaa. Tuntuu kuin omenaa purtaisiin nyt liian suurin suin.
Itse vielä näpyttelen uskollisesti vajaan parin vuoden ikäistä 4 Gt:n MacBook Prota. Pöydällä, laukun pohjalla tai missä nyt milloinkin pyörii iPad kakkonen. Työpöydällä mielekkyyttä ja työtehoa on omiaan lisäämään 27” display. Käyttämättömiä iPodeja löytyy milloin mistäkin. Puhelimen kanssa ei mene enää oikein hyvin. Väsyin iPhonen käyttiksen vanhanaikaisuuteen jo reilu vuosi sitten, koetin onneani Nokian N9:n kanssa. Se vaihtui uutta iPhonea odotellessa Samsingin Galaxy S 3:een.
Seuraava tietokone on arvoitus. Nyt jo käy mielessä, että kannattaako enää investoida järeään läppäriin, kun Googlekin jo visioi käyttäjilleen teran vapaata muistia. Eikö siihen filosofiaan riitä kevyemminkin rakennettu päätelaite (Air, joo, mutta 13” ei kaikille riitä). Pelkät parannukset eivät vie asioita eteenpäin: uuden Pron retinanäyttö on kuin Siri, ei se ole mikään innovaatio, ainoastaan tekninen parannus ja lisämauste.
Summa summarum. Odotan Applelta ihmettä. Ja kurssikäppyrän perusteella odottaa aika moni muukin. Apple ei kaikesta uskosta ja hurmoksesta huolimatta ole oikeasti uskonnollinen järjestö vaan ihan oikea yritys, jonka elinehto on vauhdikas innovointi ja tiuha lanseeraustahti. Applen arvokkuus ei kerro yhtiön tulevaisuudesta muuta kuin pelkkää epävarmuutta.
Vaikka Samsungia osittain käytän, en usko heidän olevan tuulenhalkojan roolissa. Korealaiset ovat erinomaisia perässähiihtäjiä, mutta eivät suunnannäyttäjiä. Se rooli oli aiemmin Nokialla, sitten Applella. Mutta onko enää pitkään? Tehkää nopeasti jotain. Tilausta olisi. Haluasin jälleen kirjoittaa vapautuneen antaumuksellisesti tuotteiden ylivertaisesta, jopa aistillista mielihyvää tuottavasta ylivertaisuudesta.