Maaliskuun kääntyessä puoleen väliin, on maailmalta levinnyt korona-epidemia muuttunut potentiaalisesta pelosta aidoksi kriisiksi.
Yllättävän ja odottamattoman kriisin symboli on Nassim Nicholas Talebin lanseeraama musta joutsen – oikea eläin, jollaista ei alun perin uskottu olevankaan. Nyt tämä tumma tuonelan pitkäkaula on herättänyt uniltaan pörssipiireistä tunnetun, talouden alamäkeä kuvaavan karhun, joka on puolestaan selättänyt voittoja, voimaa ja taloudellista menestystä symboloivan härän.
Itse korona on kuulemma peräisin lepakoista, joita Kiinassa on popsittu parempiin suihin ilmeisesti käärmeiden, muurahaiskäpyjen ja muiden ympäristöstä löytyvän poikkeuksellisen eläinkannan lisäksi. Oikea eläinten karnevaali, johon nyt sitten ihminenkin saa karvattoman apinan haavoittuvassa roolissa ottaa osaa.
Karnevaalin ytimessä on hahmoista kummallisin, myrkyllisen kruunupäinen biologinen ilmiö. Korona. Covid-19. Koronasairaus. SARS-CoV-2.
Itse tauti on toistaiseksi näyttänyt melko vaatimattomia tilastolukuja suhteessa toimenpiteiden ja pakokauhun määrään. Korona tai tarkemmin ilmaistuna taudiksi virinnyt korona covid-19-virus ei ole mikään ruton tai lepran eli spitaalin kaltainen tappaja, joka aiheuttaisi tuskallisia paiseita ja epämuodostumia tai tarttuisi äärimmäisen helposti jo märkiviä haavaumia katsellessa. Puhjetessaan se on pikemminkin flunssan tai influenssan kaltainen sairaus, johon liittyy kuumeilua, yskää, lihassärkyä, väsymystä ja hengenahdistusta. Samoja flunssasta tuttuja elementtejä. Kuten rankassa flunssataudissa, influenssataudissa tai muussa ärhäkässä virustaudissa, koronaviruksen aiheuttama covid-19 on hengenvaarallinen iäkkäille tai muutoin huonossa fyysisessä tilassa olevalle ihmisille.
Miksi pakokauhu?
Korona on muuntunut fyysisestä taudista mentaalipuolen taudiksi ja aiheuttaa nyt sekä fyysistä että henkistä kärsimystä ja saattaa tarinoiden eskaloituessa aiheuttaa pahentuvaa ahdistusta, ylilyöntejä, poikkeuksellista käyttäytymistä ja vimmaistuessaan väkivaltaisia asioita.
Epidemiaa on toistaiseksi käsitelty kollektiivina, joka laulaa parvekkeilla, tekee töitään etänä ja hamstraa puolihämmennyksissään vessapaperipaalit kaupoista. Media luonnollisesti lyö tahtirumpua eikä paukkeelta pääse piiloutumaan muutoin kuin eristäytymällä yksin omalle saarelleen ja keskeyttää mediankäyttö kokonaan. Sekään ei tunnu vastuulliselta toimenpiteeltä.
Viimeisin uutinen oli hallituksen asettamat rankat rajoitukset liikkumiselle. Maa menee käytännössä kiinni. Eristyy.
Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka turtuu eristyksissään vauhdilla. Esimerkiksi eristysvangeilla on havaittu jo lyhyen eristysjakson jälkeen vakavia psykologisia oireita ja vaurioita: hallusinaatioita, vainoharhaisuutta, erilaisia stressi-ilmiöitä ja kosketukseen liittyvää yliherkkyyttä. Kuulostaako jo tutulta?
Onko tälle erikoislaatuiselle hetkelle ollut kuitenkin kaikesta huolimatta tilausta? Olemmeko salaisesti toivoneet jotain tämän kaltaista? Olemmeko väsyneet ylikuluttamaan, ylimatkailemaan, ylisosialisoimaan, olemaan liian yhdessä, jotta epideminen syy antaakin meille mahdollisuuden eristäytyä, ja viettää omaa yksinäistä makaaberia karnevaalia? Vai onko tämä eläinten karnevaalina alkanut ilmiö sittenkin puoliväkisin alkanut paasto, jonka tuloksena saamme ilmaa puhtaaksi, arvot järjestykseen ja elämän muutkin asiat mietittyä uusiksi?
Ehkä. Mutta hinta on kova. Jo lyhyellä tähtäyksellä taloudelliset tappiot voivat kehkeytyä tähtitieteellisiksi. Unohtamatta ihmishenkien menetyksiä.
Vain suurilla asioilla on muutosvoimaa, ja nyt teemme muutoksen puolitahattomasti koronaa käyttäen.
Eläinten karnevaalin päättää aikanaan tavalla tai toisella joko rauhankyyhky tai Aasiassa rauhansymbolina käytetty kurki, tuo taivaankantta kannatteleva vastuun ja valppauden eläin. Toivoa sopii, että emme ainakaan heti söisi niitä suuhumme.
