Kyllä sen voi ihan huoleti myöntää. Olen koukussa Applen tuotteisiin, käytän niitä päivittäin, näprään, hipelöin, sormeilen, kirjoitan, silitän, ihmettelen, ihailen, välillä hermostun (tosin harvoin), haaveilen, hyödynnän, ja kerta kaikkiaan olen niiden kanssa tekemisissä enemmän kuin minkään muuan asian kanssa tässä elämässä. Ainakin nyt arjessa. Apple tarjoaa seuraa illan pienilläkin tunneilla ja jo aamun virkkaan se aloittaa yhdessä uskollisesti päiväni.

Olenko hullu? Ei sinne päinkään. Maailma on Applefaneja väärällään. Steve Jobsin luotsaama yritys kuuluu maailman arvokkaimpien joukkoon, kiitos hyvien tuotteiden ja niitä palvovien meikäläisten.

Uusin Image (11/2010, s. 48 >) kysyy miksi me rakastamme Applea? Isossa Omenassa asuva ja työskeskentelevä toimittaja Anu Partanen haki ansiokkaassa jutussaan vastauksia kysymykseen Applen tarinasta. Tuttuhan se on, autotallista tähtiin, perustajan potkuihin, uuteen nousuun ja huipulle, ja vähän ylikin. Erinomainen artikkeli, kannattaa lukea jo ihan yleissivistyksen kannalta.

Minulle, kuten monelle hurahtaneelle, Apple on enemmän kuin tarina. Vaikka Apple ei edusta maailman kehittyneintä teknologiaa, se edustaa sujuvuutta, tyylikkyyttä, rentoa uskottavuutta, tyyntä ylivertaisuutta ja sopivaa teknologista paloa. Se ei ole yksi tuote, ei edes yksi filosofia, mutta yhtä kaikki, sen kanssa asiat sujuvat niin kertakaikkisen paljon paremmin, nopeammin, tuottavammin ja mikä parasta – mukavammin.

Se on enemmän kuin tarina. Ja nythän se vasta mittasuhteisiin pääseekin: se on applekultissa elämistä, suorastaan uskontoon verrattavissa olevaa tietoisuutta, jonka ruumiillistumina toimivat alumiininviileät, lasiset koneet ja valkoiset apuvälineet. Softat, käyttöliittymän design ja fontit ovat tyylikkäitä, intuitiivisiä. Paperia ja oppaita tarvitaan minimaalisesti. Ilmankos nurkkiin on kertynyt käsittämätön määrä valkoisia johtoja, kulmistaan pyöristettyjä muuntajia, magneettisia virtajohdon päitä, iPodin eri versioita sellainen määrä, ettei sitä kehtaa edes tunnustaa.

Vai mitä sanotte tästä; unwrappingin kiihko; Se kun avaa valkeaa pakettia, tietäen hyvin tarkkaan mitä tuleman pitää. Sieltä avautuvaa näkymää, kuinka joku on pakannut uunituoreen koneen elegantisti koteloonsa, jokainen osa täydellisesti paikallaan ja laadukkaat pehmusteet ympärillään. Vastasyntynyt.

Kun tuotteen ottaa käteensä se kaunis, kiiltävä ja täsmälleen oikean painoinen. Sen jälkeen alkaa unohtumaton käyttökokemus ja tekemisen estetiikka. Toiminnot tuntuvat nopeilta, loogisilta ja sujuvilta. Applen luoma maailma on luotu pelottavan kokonaisvaltaiseksi. Kaupallisuuden hermokeskus iTunes sykkii ostettavaa, musiikkia, appseja ja muuta hyödyllistä. Mediana ylivertainen, alusta ja sisältö samassa paketissa. Markkinoinnin ja myynnin automaattisymbioosi, jollaisesta kaikki kaupalliset johtajat uneksivat. Millaisessa ajassa oikein elämme, että ostamisesta voikin tulla näin miellyttävää ja suorastaan luovaa. Pitäisikö viranomaisten ruveta tätä jotenkin tarkkailemaan?

Ylistämistämistä voisi jatkaa pitkäänkin. Päätetään se nyt Applen uusimpaan markkinointi-ihmeeseen: Beatles-lasaruksen herättämiseen ajan haudasta suoraan teknologisen ajattomuuden ja ostamisyhteisön highend-kontekstiin eli iTunesiin. Siinähän ne The Beatles™ -yhtyeen kaupalliset soturit pällistelivät, kuva eiliseltä niin tuoreena kuin vasta napattu, ja beatlet valmiina sotimaan euroja ja dollareita Jobsin laariin. Huokaus.

Kritiikkiä? Onhan sitä. Eihän Applesta suurkorporaatioiden vakioiduksi työkaluksi ole, siihen se on aivan liian mielenkiintoinen, persoonallinen ja luova. MS ja kumpanit pitäkööt huolen crm-kannoistaan ja erpeistään. Sharepoint-jakojärjestelmät eivät ole applelaisia varten. He elävät omissa lokeroissaan, viestittävät omilla laitteillaan ja tavoillaan (ja riskeillään), keskustelevat vertaistuen tavoin salaliittoa muistuttavasti ompun maagisesta sielukkuudesta. Googleen verrattuna Applen sisäinen maailma on jopa käänteinen: suljettu, salamyhkäinen, selittämätön ja epäennustettava. Koneet kuitenkin sisältävät joukon vakavia teknisiä puutteita ja softadiskriminointia, mutta kukapa nyt olisi täydellinen. Ei edes Apple.

Apple on osa tätä aikaa. Toistaiseksi vastapari valtavirralle monessa mielessä. Tulevaisuus on avoin, se voi olla mitä vain. Jobsin lähes paavillinen rooli ei ole riskitön. Hänen persoonansa on mukana jokaisessa yksityiskohdassa. Mustalla taustalla hehkuva uskonnon tunnus, haukattu omena, on valovoimainen toistaiseksi vain Jobsin diktaturian tiukassa komennossa. Jos ihmisten usko alkaa horjua, horjuvat myös Applen perustukset. Sitä ei murehdita nyt. Paremman puutteesa Apple on parasta mitä tietotekniikalta voi kaikessa inhimillisyydessään vaatia. Teenkö tätä sieluni kustannuksella?

Lopuksi, kun hopeankiiltavän 15-tuumaisen Applen työntää sitä varta vasten suunniteltuun Incasen vihreän ja satiininkiiltävän suojalaukun valkoisenpehmeään nukkasisustaan, niin aah, se(kin) tuntuu niin hyvältä.