Kun Malesian Airlinesin lento 370 (MH370/MAS370) nousi ilmaan Kuala Lumpurista lauantaina maaliskuun 8. päivänä, se lensi historian kaninkoloon. Lentokone katosi.
Siitä hetkestä lähtien 370 on levittänyt mediassa pakokauhua, uskomuksia, teorioita ja ratkaisumalleja tunnista toiseen jo toista viikkoa. Teoriat vaihtelevat terrori-iskuista kaappaukseen ja teknisiin vikoihin, jotka saattoivat malesialaiskoneen hallitsemattomille reiteille maapallon tuntemattomimpaan kolkkaan.
Kun ottaa käteensä vaikkapa iPadin ja lataa siihen viattomalta näyttävän Flightradar24:n, hahmottaa pikaisesti, että maapallon pinnalla pörrää lentokoneita kuin kärpäsiä. Jokaisesta yksittäisestä koneesta löytyy niin seikkaperäistä tietoa että hirvittää. Samanaikaisesti tutkat, satelliitit ja ties mitkä antennit pyyhkivät maailman jokaista neliösenttimetriä sellaisella tarkkuudella, ettei uskalla edes vessaan taipua. Kuinka sellaisessa maailmassa voi kadota kokonainen lentokone? Ei voikaan.
Kaikki alkoi oikeastaan Applesta. Käyttöjärjestelmä iOS 7:n vaivanneet karmaisevat lastentaudit, tietoturva-aukot ja bugit olivat jo mustata lopunkin Applen maineesta, kun uusi 7.1 karautti apuun alkukuusta. Uudet väritykset ja tiettyjen toimintojen uusi design olivat omiaan poistamaan mielestä esimerkiksi Safaria edelleen jäytävät pahat ongelmat. Mutta, tilanne pelastettiin ja maailma jatkuu.
Lennon 370 salaisuus valkeni vähän tähän liittyen, niin ikään lennolla palatessani New Yorkista maanantain vastaisena yönä reilu viikko sitten. Kulttuurimatkalta intoksikoitunut ruumis ja mieli alkoivat yläilmoissa vapaasti yhdistellä asioita ja tuottaa visioita, jotka jäivät ohjelmoidulla tavalla vaivaamaan.
Tähän samaan saumaan, yläilmoissa ja pari päivää tapahtuneen jälkeen 370:n asialle herkkänä, tulin lukeneeksi muutaman uutisen ja filosofiaa sivuavan artikkelin simulaatioteorioista. Eli siitä, että nykyinen tunnettu maailmankaikkeus olisikin tietokoneilla luoto simulaatio tai jonkinlainen virtuaalinen todellisuus. Artikkeleissa viitattiin esimerkiksi ruotsalaistutkija Nicklas Bostömin tutkimuksiin ja väitteisiin, joissa hän esittää filosofisen pitävästi, että erinäiset simulaatiot ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Useimmat tuntevat Matrix-elokuvista opitun transhumanistisen skenaarion ja punaisen pillerin mahdollisuuden.
Mieleen siis juolahti, että lennossa nro 370 on kyse yksinkertaisesti suuren järjestelmän kohtalokkaasta bugista, joka saattoi osua juuri tuohon lentoon, ja että simulaatiotamme ohjaavat toimijat koettavat parhaillaan korjata tuota koodierhettä. Koodata toisin sanoen jonkinlaista Maailmankaikkeus 7.1:ta, joka korjaisi tuon kiusallisen bugin. Mutta edes pikapäivitys eli Putinin Krimin sekoilu ei saa katsetta pois 370:n kauhuskenaariosta: katoaminen on pahempaa kuin tieto turmasta.
Bugin päivitys ei ole ihan yksinkertainen juttu: miten saadaan katomaistemppu näyttämään näin päivien ja kohta viikkojen jälkeen uskottavalta ja selitettävissä olevalta? Järjestelmäpäivityksen tulee ottaa huomioon monia koukeroita, taitoja joita monen viestintäihmisen – oli hän sitten valmiiksikoodatun järjestelmän fatalistinen palanen tai ei – pitäisi hyödyntää omassa työssään.
Ensinnäkin. Kun katastrofi tai selittämätön koittaa, tarinat lähtevät liikkeelle, massiivisesti ja hallitsemattomasti. Yliluonnollisuus, salaliitto- ja vehkeilyteoriat puskevat läpi kuin jälkihiki. Tutkijat koettavat simuloida jokaisen järkeenkäyvän selityksen ja tutkimuspartiot haravoivat teoreettista aluetta, joilla signaali mahdollisesti havaittiin. Luovia ratkaisuja ja selitysmalleja nähdään vähän. Todellisia irtiottoja vieläkin vähemmän. Totuus ei välttämättä tule esiin ihan pian, sillä tilanne on muuttunut. Simuloidun todellisuutemme koodaajat huomaavat ajautuneensa someaikakaudella tilanteeseen, jossa bugilla kylvetään enemmän paniikkia kuin pommilla.
Bugi on nyt siis kohdattu ja maailmankuva ainakin hetkellisesti horjutettu, ja mikäs siinä. Totuuden (tai simuloidun totuuden) on kuitenkin tultava ennen pitkää esiin. Sitä on valmisteltava, palanen kerrallaan. Mielenkiinnolla odottelen Suuren Koodaajan seuraavaa siirtoa ja ratkaisua.
”Good night.”
