On niin vaikea tulla takaisin töihin. Joku väittää, että lomat ovat silloin onnistuneet. Siis kun on vaikea ryhtyä hommiin. Vaikka onhan tässä jo kohta kuukausi punnerrettukin. Mutta kun lehdet ovat vielä vihreät ja hellettäkin luvataan lisää. Eihän tässä pääse kunnolliseen työmoodiin millään.
Onnistunut loma on kuulemma ollut silloin, kun salasanat ovat kadoksissa, käsiala haparoi, iltapäivälehtien juorut kiinnostavat toistakymmentä kertaa päivässä keskeyttäen aivotoiminnan vartin välein. Kravatti ja sukat ahdistavat. Pikkutakki vai ei? Tummaa vai vaaleaa päälle?
Oma lomani oli onnistunut yhdessä mielessä. En käyttänyt aikaa sosiaaliseen mediaan juuri lainkaan. Somella on nimittäin yllättävän koukuttava ja stressaava sivuvaikutus. Maailma on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia linkkejä, uutisia, tapahtumia, ynnä muuta tähdellistä tai hyödytöntä, joihin syntyy pakonomainen tiedonjakamisen tarve. Puhumattakaan omien toimintojensa jakamisesta: olen siellä, olen täällä, kohta tuolla. Ja kaveritkin näköjään ovat. Ja ne jotka eivät: voi voi.
Uutislähteinä some-sovellukset ovatkin jo ajat sitten ylittäneet perinteiset mediat, hyvä niin, mutta henkilökohtainen some-sisältöjen (laadukas) tuottaminen… se on työtä ilman palkkaa.
Yrityksille sosiaalinen media on kuin messut. Eipä niille kannata juuri mennä, mutta poiskaan et voi jäädä. Sama pätee sosiaaliseen mediaan. ROI on mitätöntä, mutta jos some-habitusta ei ole, on sillä negatiivisia vaikutuksia. Some on hyvälaatuinen kasvain, jonka kanssa on elettävä.
Entä nyt?
Olemme todistaneet kesällä melkoisen määrän uutisia. Parilla hakusanalla Norja, Norway, Breivik piirtyy ehkä tiedonvälityksen ja kieron mediastrategian tummin visio. Tarkka henkilökuva, manifesti, julma tarina kohta kohdalta, sadistisen yksityiskohtaisesti. Ohjaksissa tekijä itse. Mediaa ei voi ohjailla, sanotaan. Kyllä näköjään voi.
Eipä tule kuin lopun ajat mieleen. Sairas Steve Jobs jättää Applen ja kuolee kohta pois. Teini-ikäisiä tyttöjä katoaa harva se viikko. Hait hyökkäilevät kiihtyvällä tahdilla ihmisten kimppuun. Conanin show ja tarina humoristina ovat kerta kaikkiaan ohi. Tosi-TV -formaatit eivät ota loppuakseen. Kokematon hallitus sählää itsensä suoraan Soinin syliin. Nokia myydään tai pilkotaan olemattomaksi. Hesarin yksisilmäisyydet ja kirjoitusvirheet ylittävät sietokynnyksen. Ruma taantuma väijyy lähistöllä.
Mitäpä jos heittäisi jalat pöydälle ja odottelisi viikon 39 alkua ja ihmettelisi kun C/2010 X1 –komeetta asettuu maan ja auringon kanssa konjunktioon, tantereet tärisevät ja ilmestyskirjan ennusteet alkavat käydä toteen (kiitos Hannu Rytilälle linkistä).
Ja jos näin ei käy, ottaisi kunnolla itseään niskasta kiinni ja ryhtyisi tuottamaan hyviä juttuja, kestäviä ajatuksia ja ahkeruutta vaativia ponnistuksia itsensä ja varsinkin muiden eteen. Kaikesta huolimatta, positiivista tulevaa syksyä kaikille lukijoille. Toivon mukaan Buzzikuskin uusi ehompi saitti saadaan pian pyörimään.