Kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on useimmiten hankalaa. Ymmärretyksi tuleminen, oman viestin saaminen läpi on vaikeaa. Sukulaisen, puolison, parhaan ystävän tai liikekumppanin kanssa asiointi on jo sujuvampaa. Taustalla onkin paljon yhteistä, koettua, testattua, jaettua. Yhdistävä tekijä lienee intuitiivinen luottamus toiseen.
Luottamusta haetaan myös uusissa ihmissuhteissa. Yksi ihmissuhteen muoto on asiakkuus. Toinen voisi olla yhteistyökumppanuus. Ihmissuhteeseen, johon astuu mukaan rahallinen ulottuvuus, liittyy myös rahallinen luotettavuus. Sen voisi tiivistää näin: mistä tietää, kuka maksaa laskun? Eli hoitaa raha-asiat niin kuin pitää. Yksi keino on osoittautunut yllättävän toimivaksi.
Viisaus hammaslääkäriltä
Hyvä ystäväni on hammaslääkäri ja toiminut alalla pitkään. Asiakkaita eli potilaita käy päivittäin. Useimmat heistä ovat pitkäaikaisia tuttuja, mutta mahtuu väliin aina uusiakin. Joskus hammasremontit ovat yllättävän arvokkaita. Potilassuhde on silloin myös vahvasti asiakassuhde.
Hammaslääkärin suorittavaa työtä leimaa sama piirre, joka yhdistää kenet tahansa palveluita tuottavan yrittäjän: usein työt tehdään ennen maksua. Mitä isompi duuni, sitä suurempi epävarmuus siitä, tuleeko maksut suoritettuna, ajallaan tai ylipäätään ollenkaan.
Siksipä ennen asiakas- tai muuta ihmissuhdetta edeltää soidinmenot, joissa kumpikin osapuoli tutkiskelee mielessään voiko toiseen osapuoleen luottaa vaiko ei. Yksi luottaa luottotietoihin, toinen intuitioon. Jokin vaatetuksessa, hiustyylissä tai puhetavassa voi olla sellaista, joka ei kerta kaikkiaan herätä luottamusta, luottotiedoista huolimatta. Intuitio siis alkaa kuiskia kokemuksen turvin.
Ja nyt se semi-tieteellisintuitiivinen vinkki, kuka maksaa laskun.
Kengät kertovat totuuden
Hammaslääkäriystäväni yhteistyökumppani, ja nyt jo edesmennyt hammasteknikko, pohti aikoinaan usein asiaa. Kuka maksaa, kuka ei? Hän huomasi pitkän uransa aikana eriskummallisen asian. Ne, jotka hoitivat kenkänsä, plankkasivat, pitivät siistinä, olivat niitä, jotka hoitivat myös laskunsa. Niinpä hän alkoi empiä ja varoa asiakkaita, jotka lahnustivat epäsiisteillä ja hoitamattomilla jalkineillaan.
Tämä tieto periytyi ystävälleni, ja hän myös totesi sen toimivan käytännössä. Olen itsekin vuosien mittaan käyttänyt samaa metodia. Ja kas, siinä on ollut vinha perä. Luotan raha-asioissa enemmän ihmisiin, jotka hoitavat kenkänsä.
Ja kas, näin valtiollisten tilinpäätösten aikoina, mitä silmäni näkevätkään?
Suomen Kuvalehden (SK 12/2019) jutussa ja sen pääkuvassa ”Ero ei ollut konkurssi” pääministeri Juha Sipilä istuu virka-asuntonsa Kesärannan saunakamarissa jalassaan ihmeellisen kuluneet, ilmeisen halvat ja hoitamattomat nahkasämpylät.
Hammaslääkärinä joutuisin epävarmoin mielin ottamaan kyseisin asiakaskandidaatin potilaakseni.
