Ferrari esitteli täyssähköisen Luce-mallinsa 25. toukokuuta Rooman Vela di Calatrava – Città dello Sportin näyttämöllä. Yleisön reaktiot ovat viimeisen vuorokauden aikana olleet pääosin tyrmistyneitä, jopa kauhistuneita. Ovatko reaktiot kuitenkin liian nopeita? Entäpä jos Ferrarin uusi rumaksi moitittu muotokieli kertookin aivan uudesta ajasta, jota emme ole vielä omaksuneet?

Odotukset ja täyttymykset ovat näkyneet ainakin pörssikursseissa: lanseerauspäivänä Ferrarin osake laski 6,1 prosenttia. Mutta osake on jo laskenut muutoinkin. Viimeisen 12 kuukauden aikana pudotusta on jo ollut reippaasti, kun osake on menettänyt 27 prosenttia arvostaan. Odotukset täyssähköiselle Lucelle olivat siis kovat. Ja nyt sitten tämä voimakas pettymyksenmakuinen reagointi.

No, katso itse, ja tarkkaile samalla reaktioitasi. Onko se ruma vai kertakaikkisen kelvoton; kuin Fiat Multipla aikoinaan, niin ruma, että se on jopa kaunis. Mitä uuden Ferrari Lucen muotokieli oikein koettaa kertoa?

Ainakaan se ei näytä tavanomaiselta Ferrarilta. Se on muhkea, henkilöautomainen, siinä on uudenlaisia simultaaneja linjoja ja leikkauksia, joissa auton etuosan jyrkän viistot kaaret tukevat samanaikaisesti tavanomaisiin korkeuksiin nostettuja muotoja. Polttomoottoritilaa ei edessä ole, joten automaisuus on ratkaistu tällä tavoin.

Takaapäin tarkasteluna Ferrari esittäytyy tutummin. Pyöreät punaiset takavalot ja keskellä korskea hevonen. Valojen reunustamat voimakkaat ilmanottoaukot ovat jo tutumpaa visuaalista kuvastoa.

Urheiluautomaisuudesta muistuttavat perinteistä muotoa edustavat viisipuolaiset suunnattoman suuret vanteet, mutta umpivanteisena versiona uusi muotokieli todella haastaa tarkkailijansa. Onko tämä Ferrari laisinkaan, mistä on kyse, onko meidät petetty? Hintalappukin on mielikuvituksellinen, vähintään puoli miljoonaa euroa – ja vieläpä sähköautosta.

Paradigman muutoksen airut

Kyse taitaa olla autoilun, autodesignin ja oikeastaan koko autokäsitteen vahvasta paradigman muutoksesta. Paradigma tarkoittaa vakiintunutta ajattelumallia, viitekehystä tai jonkinlaista periaatekokoelmaa, joiden pohjalta asioita arvioidaan – kuten automuotoilua ja jopa omaa esteettistä kokemusta siitä.

Itse ajattelin varmasti samoin kuin moni muu: Mitä ihmettä? Onpa erikoinen, onpa pettymys, onpa kummallinen! Mutta jos kaikki parahtavat saman tuskaisen huudon, mitä oikein havittelemme: kadonnutta aikaa, uutta polttomoottori-jamesbondia, joka vain toteuttaa muuttumatonta kaanoniaan pienin eroin mitään erityisemmin haastamatta. Riskit ovat tietenkin kovat, kun paradigmaa ravistellaan oikein kunnolla, mutta voisiko Ferrari olla sittenkin oikeassa? Luce ei ole legendaarisen F40:n jatkumo, se ei ratkaise 458:n tapaan kysymystä siitä, miltä näyttää ja tuntuu kaksipaikkainen bensaa aggressiivisesti polttava keskimoottorinen superauto. Luce kysyy, miltä näyttäisi ja tuntuisi Ferrari, joka ei ole koskaan tehnyt ensimmäistäkään polttomoottoriautoa.

Siispä kyse on muotoilusta, ajan ymmärtämisestä, oleellisen kiteyttämisestä designin korkeimmalla tasolla. Siksi tehtävään oli valittu entinen Applen pääsuunnittelija ja design-paavi Jony Ive.

Ja miten hän lähtikään liikkeelle? Ainakin ilmaisemalla, että isolla kosketusnäytöllä ei ole asiaa autoon – missä hän on kieltämättä erityisen oikeassa. Se, mikä sopii puhelimiin, ei sovi autoon. Mutta autot ovat muutakin kuin näyttöjä. Sähköautot haastavat suunnittelijan tosissaan, niiden muotoilussa pitää ratkaista kokonaan uudenlaisia ongelmia.

Historia kertautuu

Porsche ja varsinkin sen 911-malli on ikonisin esimerkki pitkäkestoisesta konseptista, hiljaista, vähäeleistä muutosta, joka ei järkytä fanikuntaa. Ostajat kiittävät, vai kiittävätkö?

Kun Porsche Cayenne julkistettiin yli neljännesvuosisata sitten, vuonna 2002, se sai osakseen massiivista kritiikkiä: ei ole Porsche. Siitä tuli kuitenkin automerkin myydyin auto, joka käytännössä pelasti yhtiön taloudellisesti.

Toinen italialaisista superautobrändeistä eli Lamborghini toi Audin teknologiaan perustuvan Urus SUV/crossover-autonsa markkinoille kohta kymmenen vuotta sitten (2018). Kritiikki oli kovaa, mutta se edustaa yli 40 prosenttia automerkin myynnistä. Kyseessä on kuitenkin polttomoottoriauto, jonka sydämenä sykkii lähes 700 hevosvoimainen kaksoisturboahdettu 4,0 litrainen V8. Lambo ei lähtenyt valmistamaan sähköautoa, koska ostajien kiinnostus oli kuulemma lähellä nollaa. Lyhyen aikavälin päätös oli todennäköisesti oikea, mutta oliko päätös tulevaisuuden kannalta viisas? Jääkö härkäbrändi härkäpäisyytensä vuoksi jälkeen kehityksestä?

Entäpä kiinalaiset, ovatko he aikaansa edellä vai ammentavatko ne tosiasiassa muotoilunsa menneestä? Uudet BYDit, NIOt ja Xiaomit näyttävät moderneilta ja jopa hieman kiinnostavilta, mutta tosiasiassa ne näyttävät polttomoottoriautoilta lähitulevaisuudesta. Aggressiiviset linjat, lihasmassan imitointi ja muut piirteet ovat jo menneestä tuttuja hierarkkisia muotoja. Kiinalaisautojen sähkö- ja akkutekniikka voivat olla moderneja, mutta muotokieli on yllättävän konservatiivista, yllätyksetöntä ja muotoilufilosofioiltaan ja motiiveiltaan heikkoa. Aika tulee popsimaan sellaiset ratkaisut suihinsa hyvin nopeasti. Ferrari ajattelee tämän toisin, ja pitkäkestoisemmin. Nyt kun sähköteknologia alkaa olla autoissa tutumpaa, on aika tarjota kokonaan uusi ja harkittu visuaalinen muotokieli.

Sähköisyyden sielua todistaa myös Ferrarin päätös olla tarjoamatta keinotekoisia ja synteettisiä polttomoottorisoundeja – toisin kuin muutamaa päivää aiemmin julkistettu tuliterä MB:n superauto, joka jäljittelee muhkeita V8-ääniä kehoa oikeasti vavisuttavan vibraatioefektinsä parina. Ferrarin ratkaisuna on poimia kiihtyvyysantureiden avulla sähkömoottoreiden todellisia värähtelyjä, ja vahvistaa ja toistaa niitä sisätiloissa.

Kritiikillä on paikkansa

Kansa ei voi olla kokonaan väärässä. Auto on intohimotuote, ja sitä se on ollut jo toista sataa vuotta. Muoto ja sisältö ovat aina käyneet yksiin. Rolls Royce, Alfa, Ferrari, Aston Martin, Bugatti, ärjyvät moottorit, kromin kiilto ja nahan tuntu, vaara, epämukavuus ja palava kumi. Ne ovat sulkeutuneet käsityksiimme ja vastaanottokykymme dna:han. Siksi esteettiset tuomiot tehdään myös näistä lähtökohdista. Perinteen näkökulmasta kritiikillä on siis sijansa.

Eihän sähköauto tuota näistä perinteisistä tunteista mitään. Vaara? Ehkä tietotekninen. Epämukavuus? Kun sähkö loppuu tai range jää liian vähäiseksi. Sähköautoilua tarkastellaan aivan toisenlaisista näkökulmista – ja uudet rahakkaat sukupolvet tekevät ostopäätökset joka tapauksessa.

Kukaan ei voi tarkkaan muistaa tai tietää, miltä sähköllä kulkevan Ferrarin 5-ovisen hatchback-sedanin kuuluisi todellisuudessa näyttää, koska sellaista ei ole aiemmin valmistettu. Sitä on siis mahdotonta arvioida vain vanhojen Ferrari-linssien läpi. Onko se esteettisesti kestävä, onko sen design-arvo hyvä, onkin jo monimutkaisempi kysymys.

Muotoilun Nokia-momentum

Ferrari ymmärtää perinteen päälle. Lucen lanseeraustapahtuma oli tarkoituksella valittu toukokuun loppuun. Juuri 25. päivänä vuonna 1947 Franco Cortese ajoi Ferrari 125 S:llä suht tuoreen automerkin (perustettu 1939) kaikkien aikojen ensimmäisen kilpailuvoiton Gran Premion Roomassa. Luce on siis myös jatkumoa, jossa Ferrarin ydin ja uudistusmieli ovat vahvasti läsnä. Tässä mielessä Ferrari ei lukittaudu polttomoottoriin, vaan mieltää sähkömoottorit välineinä ja lisäyksinä valikoimaansa, ei siirtymänä täyssähköisyyteen. Strategiansa mukaisesti Ferrari ainakin toistaiseksi näkee 4–5 vuoden lähitulevaisuutensa niin, että 20 prosenttia sen autoista on täyssähköisiä, hybridejä 40 prosenttia ja 40 prosenttia polttomoottoreita.

Jo viime vuonna esitelty voimanlähde on vaikuttava: 1050 hevosvoimaa neljästä moottorista (eli yksi per pyörä), 122 kWh:n akku, yli 530 km toimintasäde ja kiihtyvyys 0–100 km/h 2,5 sekunnissa, huippunopeus 310 km/h. Hienoja lukuja, mutta ei sähköisyyden aikakaudella mitenkään poikkeuksellisia. Ratkaisevan roolin Ferrari on antanut designille, tiedostaen mahdolliset riskit. Auton muotoja ei paljastettu kerralla. Ensikosketuksen yleisö sai kokea tämän vuoden helmikuussa, kun Apple-estetiikasta tuttu sisustus esiteltiin, missäpä muualla kuin San Franciscossa.

Mutta sitten koitti koko auton esittelyn päivä, eikä se mennyt Strömsön kaavan mukaan. Arvostelijoiden ääni on ollut kova. Ivelle se ei ole uutta. Hän muistelee, kuinka joku Nokian mobiilipuolen edustaja oli taannoin todennut iPhonesta, että ette taida tietää mitä olette tekemässä. Nokian puhelimet sitten kuitenkin poistuivat näyttämöltä Applen ottaessa komennon. Voisiko Luce olla samanlaisessa historian saumassa?

Kallistun luottamaan harkitun designin voimaan.

Kuvat: Ferrari