Pentagon avaa ufopelin

Juhannusviikolla ja sen jälkeen on luvassa paljon ufoaiheisia uutisia ja siihen liittyviä spekulointeja. Ne käyvät jo kuumina erityisesti Yhdysvalloissa, mutta rantautuvat kohta laajemmin myös meille. Uutiset ja pohdinnat liittyvät tunnistamattomiin lentäviin esineisiin. Näistä ilmiöistä on vuosien mittaan käytetty kolmikirjaimista lyhennettä ufo. Tuo lyhenne on ehtinyt kerryttää itselleen inflaation ja sen verran epäuskottavuustaakkaa, että useat tahot tuoneet tilalle käsitteen UAP (Unidentified Aerial Phenomena). Kyse on lopulta aivan samasta asiasta.

Tulevan kuhinan taustalla on Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin aikomus laajan ufo-raportin julkaisemisesta perjantaina 25. kesäkuuta. Raportin sisällöstä on saanut vihiä jo tietyt vaikutusvaltaisemmat mediat, kuten The New York Times. Jo yli vuosi sitten pari Yhdysvaltain laivaston lentäjien kuvaamaa videota tunnistamattomista aluksista todettiin virallisella taholla aidoiksi, mutta ilman sen kummempaa selitystä. Videot oli kuvattu vuosina 2004 ja 2015. Materiaalia on kuitenkin enemmänkin, ja nyt raportti tuo julkisuuteen laajemman kattauksen selittämättömyyksiä.

Tietyt asiat eivät muutu. Ufotutkijat lienevät tyytyväisempiä ja ainakin osittain innoissaan ja skeptikot hiovat jo vasta-argumenttejaan. Mitä siis pitäisi miettiä ja huomioida?

Mediajulkisuuden ja tämän tyyppisen uutisoinnin takaa löytyy varmasti jokin suurelle yleisölle tuntematon motiivi. Tuodaanko meille nyt virallinen tieto maan ulkopuolisen älyn olemassaolosta ja virallistamisesta? Onko motiivina herättää epävarmuutta ja pelkoa? Vaihtoehtoja on varmasti useampiakin, mutta näiden kahden välillä laittaisin rahat kiinni jälkimmäisen puolesta: Jos puolustusministeriö myöntää, että havaitut esineet ja alukset eivät kuulu Yhdysvalloille, kenelle ne sitten kuluvat? Kiinalle vai Venäjälle? Kolmas vaihtoehto on kiusallisin, jollekin selittämättömälle. Joka tapauksessa, tällaisella ulostulolla on vain yksi vaikutus, turvallisuusuhan luominen. Jos nopeasti suoristaa mutkat, tällä voidaan kenties painostaa saamaan aseteollisuudelle enemmän varoja ja saamaan suuri yleisö puolelleen.

Entä jos alukset todella ovat extraterrestriaalista alkuperää, mitä jos maahan on tuotu teknologiaa, joka ei ole tästä sivilisaatiosta peräisin? Tähän haluavat monet uskoa ja uskovatkin. Mutta skeptikoiden joukko on vähintään yhtä suuri. Modernin ajan ufohavaintojen historia on kestänyt karkeasti ottaen noin 70 vuotta. Ensimmäiset julkisiksi tulleet ja suurta kiinnostusta herättäneet havainnot tehtiin 1940-luvun lopussa, kun yhdysvaltalainen lentäjä ja liikemies Kenneth Arnold raportoi nähneensä ”lentävän lautasen” – tai joukon nopeasti eteneviä tunnistamattomia esineitä ilmatilassa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltain länsirannikolla. Lehdistö julkaisi aiheesta uutisen 26. kesäkuuta 1947  ja sai aikaan havaintojen tulvan.

Alienin ruumiinavaus Roswellin ufomuseossa. Kuvalähde: Wikimedia Commons, John Manard

Ufoista kasvoi hetkessä valtava ilmiö. Jo seuraavassa kuussa Uudessa Meksikossa sijaitseva pikkukaupunki Roswell päätyi maailmankartalle. Sinne kun olisi tietojen mukaan syöksynyt tuntematon alus, joka olisi päätynyt armeijan haltuun.

Ufoja ja avaruuden selittämättömiä ilmiöitä on ollut toki nähtävillä vanhemmissa kirjoituksissa ja kuvissa, mainintana jopa raamatussa. Ufohavainnot pistettiin virallisemmanoloiseen muotoon vuonna 1972, kun ufo-tutkija ja tähtitieteen professori J. Allen Hynek julkaisi kirjan The UFO Experience: A Scientific Inquiry. Käsite Close Encounter tehtiin siinä tutuksi. Suurelle yleisölle käsitepari tuli viimeistään tutuksi Steven Spielbergin elokuvan Kolmannen asteen yhteys (Close Encounter of the Third Kind) myötä.

Suurimpaan osaan selittämättömistä taivaan ilmiöistä on kuitenkin löytynyt luonnollinen ja tunnettuun maailmaan liittyvä selitys. Milloin havainnoissa on ollut kyse valolla varustetusta säähavaintopallosta tai kyvykkäästä droonista, milloin jostakin muusta enemmän tai vähemmän ylimaallisesta. Viimeaikaisten ulostulojen sävy on kuitenkin vakavahenkisempi, eikä armeijan virallisiksi julkistamiin kuviin enää riitä näkemys pelkistä huippunopeista lennokeista.

Jos oletetaan, että kyse todellakin olisi maan ulkopuolisen älyn valmistamasta tuotteesta tai tarjoamasta teknologiasta, tieto olisi mykistävän suuri. Se romahduttaisi ja vähintäänkin heikentäisi kertaheitolla uskontojen tai talousteorioiden pohjan sekä itsenäisten valtioiden järjestelmien perusteet. Sitä tietoa Pentagonilta lienee turha odottaa. Mutta minkälaisen pelin Pentagon oikeastaan nyt avaa?

Ufohavainnoissa ja keskusteluissa aiheen ympärillä ajaudutaan välittömästi uskottavuuteen ja kysymyksiin uskottavuusjärjestelmistä. Ufoaiheet ovat useimmiten enemmän tai vähemmän naurettavuuden valokeilassa. Siksi niistä puhuminen vaatii pokkaa, tohtorintutkintoja ja kylmäpäisyyttä, parhaimmassa tapauksessa näitä kaikkia. Asiaan perehtymättömälle kyse on vain ja ainoastaan uskosta. Ilmiötä leimaa polarisoituminen. Toinen ääripää kieltää kaiken ja toinen tietää kaiken salailun johtuvan salaliitoista. Keskitiellä pysyminen on vaikeinta. Mitä kaikkea halutaan ja pystytään kuvittelemaan ja omaksumaan, ja kuinka olla pitämättä tätä kaikkea sulana hulluutena.

Amerikkalainen lääkäri ja ufotutkija Steven Greer on äärimmäisen vakuuttava puhuja. Hänelle on päivänselvää, että ufoja on. Niitä on sekä maan ulkopuolisen älyn rakentamia että ihmisen tekemiä (man-made). Hänen mukaansa uusimmat ulostulot ovat pelkkää politiikkaa ja mediapeliä. Meille nyt näytetyt kuvat nopeista aluksista ovat ihmisten tekemiä, ”kaikki alalla olevat tietävät” -tyyppisiä juttuja. Greerin mukaan maan ulkopuolinen äly on tunnettu jo pitkään, se ei ole uhka, mutta uhan luomisella ja lietsomisella saadaan ainoastaan luotua aseteollisuudelle tarpeita ja huomattavasti enemmän määrärahoja kuin jos tilanne olisi jotenkin ideologisesti pohjustettu. Mutta hetkinen, kuinka uskottava Greer oikeastaan on? Hänen Youtube-esiintymisensä ja dokumenttinsa ovat koukuttavia, mutta lopulta niistä jää jotenkin höynäytetty olo. Silti häntä siteerataan ja haastatellaan aktiivisesti ja hän on ilmiselvästi osa jotakin pimennossa olevaa koneistoa.

Monia ufohavaintoja on yhdistänyt tekninen yksityiskohta, joka liittyy perinteisen propulsion eli työntövoimaa tuottavan järjestelmän puuttumiseen. Perinteisissä ihmisen tekemissä nopeissa aluksissa työntövoima tuotetaan suihku- tai rakettimoottoreilla, joiden tuottama jälki näkyy esimerkiksi lämpökameroissa voimakkaina väreinä. Ufohavainnoissa tällaiset valoilmiöt puuttuvat. Yhdysvaltalainen tiedemies ja fyysikko Bob Lazar on esittänyt julkisesti, että hän olisi työskennellyt tutkimushankkeessa, jossa maan ulkopuolista teknologiaa, erityisesti propulsioon liittyvää,  on koetettu avata ihmiselle ymmärrettävään muotoon. Lazar sanoo kuitenkin joutuneensa painostuksen ja negatiivisen kampanjoinnin kohteeksi, ja että hänet on koetettu hiljentää monin keinoin. Googlaamalla Lazar näyttäytyykin vähintään epäilyttävältä. Uskottavamman näkökulman ja viitekehyksen Lazarin kertomuksille tuo Jeremy Corbellin vuonna 2018 valmistunut dokumentti Bob Lazar: Area 51 & Flying Saucers, joka tarjoaa melko pysäyttävän vaihtoehdon: entä jos Lazar sittenkin puhuu totta? Corbell on taiteilija ja journalisti, hänellä on draamantajua ja visuaalista kyvykkyyttä johdatella katsojaa, mutta kertomus vaikuttaa tehokeinoista huolimatta uskottavalta. Samaan uskottavuuteen on kiinnittänyt huomion kanadalaisen The Star -lehden toimittaja Vinay Menon, joka kirjoitti vuosi sitten artikkelin, jossa Corbellin dokumenttiin suhtauduttiin hyvin myötämielisesti. Menon myös viittaa arvovaltaisen The New York Timesin artikkeliin ”No Longer in Shadows, Pentagon”. Hän muistuttaa, että Bob Lazar oli nimenomaan se henkilö, joka teki Alue 51:stä tunnetun. Lazaria 1980-luvun lopussa haastatellut palkittu toimittaja George Knapp uskoo edelleen Lazarin puhuvan totta.

Puhuipa Lazar tosiasioita tai olevan pahasti harhainen tai tohtori Greer salaliittojen ykköspaljastaja tai ammattihuijari, jotakin on meneillään. Nähtäväksi jää, millä perusteella ja millä kiinnostuksen asteella asiat etenevät. Kiina ja Venäjä ovat olleet ainakin länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna aiheesta suhteellinen vaitonaisia. Näistä maista kumpuavat ufouutiset ovat yleensä tabloiditavaraa ja ampuvat nelimetristen pienipäisten avaruusolioiden kera niin yli hiusrajan, että asian pohtiminen on saatettu välittömästi standup-komiikan kanssa samalla lavalle.

Meille länsimaisen ja varsinkin englanninkielisen median seuraaminen on helpointa ja samalla ehkä suppeaa. Sieltä löytyykin muutaman napin takaa uskottavan oloista materiaalia. Suomestakin löytyy, mutta ufoilu on jotenkin vaarallista. Se lyö puhujalle melkein välittömästi hörhönleiman otsaan. Pantagonin aloittaman pelin jälkeen lienee Suomessakin uuden ajan Juhan af Granille taas kysyntää.

Onko sinulla aiheeseen liittyviä (mieluusti uskottavia) lähteitä tai linkkejä? Jaa ne tämän jutun kommenttikenttään ja jatketaan keskustelua.

*

Ohessa joitakin uusimpia ja tyypillisiä uutisointeja ja kannanottoja aiheesta:

Wired: Former Air Force Pilot Breaks down UFO Footage

Washington Post Live

Fran Blance: So, what are they?

60-minutes, haastattelu

Steven Greer, ”Urgent Update” ja ”Update on false disclosure

Scientific American: Experts Weigh in on Pentagon Ufo Report

(Visited 95 times, 1 visits today)

1 Kommentti

  1. Riku Rinne 18.6.2021 at 17:33

    Ruben Stiller haastatteli 11.6 Suomen ufotutkijat ry:n puheenjohtajaa Heikki Kuljua /Yle Areena. Heikin vakuuttelu oli köykäistä; tyyliin kyllä alaan perehtyneet tietä että joukossamme on Heitä. Mutta hyvää Heikin mielestä on se että nämä ylivertaiset vierasplaneettaiset haluavat ettei täällä sodittaisi! Hieno juttu!

    Reply
    1. buzzikuski 28.6.2021 at 12:07

      Koko ufo/uap-aihe on kieltämättä monella tasolla kummallinen. Aluksi se kiehtoo ja vie hetkellisesti mukanaan. Melko pian iskee kuitenkin epäusko ja epäilys. Voisiko näissä jutuissa olla perää, ja jos ei ole, sekin vaikuttaa oudolta. Heikki Kulju on tästä tunteesta hyvä esimerkki. Hän on erinomainen esiintyjä, saa mukaansa ja omaksumaan tarinoita mukaansatempaavalla tavalla. Rationaalinen mieli kuitenkin alkaa epäillä tovin jälkeen. Kuljulle täytyy saada tausta ja viitekehys. Muutamat netistä löytyvät videot ja audiohaastattelut antavat hänestä melko uskottavan kuvan. Hänellä on artikulaatio hallussa, huoliteltu ulkonäkö ja määrätietoiset, perustellutkin näkökulmat. Käy ilmi, että Kulju on paitsi Suomen Ufotutkijat ry:n puheenjohtaja, myös eläköitynyt liikemies, harrastajalentäjä ja mikä kuvaavinta, ammattitaikuri ”Al Dante”. Taikuus on viihdemielessä, niin kuin useimmat tietävät, pitkälle kehittynyttä silmänkääntämisen taitoa. Pidemmälle viety taikuuden laji, mentalismi, on sekin yksi viihdetaikuuden muodoista. Sitäkin Kulju eräässä mielessä harjoittaa. Vähintään hän pystyy luomaan kuvan, että hänellä on yhteys ja tiedot johonkin yliluonnolliseen. Kulju kuitenkin sanoo, että taikuudella ja ufojen tutkimisella ei ole yhteyttä.

      Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *