Narratiivi on nyt narratiivi

Olet varmasti viimeistään nyt törmännyt tähän hassulta kuulostavaan sanaan: narratiivi. Suomenkielisestä se kuulostaa hieman narraamisen ja naurun yhdistelmältä, eikä se aivan kauaksi sanan tunnelmasta edes heitä. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan kertomuksellisuudesta, laajemmasta tarinasta, jota yleisesti voidaan kertoa paitsi suusanallisesti myös liikkuvina kuvina ja laajempina kertomuksien kokonaisuuksina vaikkapa mainonnan välityksellä. Turvallista on aina muistaa sanojen etymologia, tässä tapauksessa latinan verbi narrare, joka tarkoittaa kertomista.

Miksi juuri nyt narratiivi-sanaa viljellään niin tiuhaan? Eikö pelkkä tarina- tai kertomus-sana riittäisi? Ei kai vain sana olisi noukittu amerikkalaisista tai brittimedioista, jotka ovat syväanalyyseissään ruotineet prsesidenttillisiä mediastrategioita, median tapaa osallistua tarinankerrontaan ja yleisön reaktiivisuudesta tarinallistettuun todellisuuteen? Suomalaisissakin tiedotusvälineissä törmää tähän vaikeaan sanaan tämän tästä. Ehkäpä sille onkin tilausta, sen verran tarinallisen oloinen nykytodellisuutemme on.

Viimeisenä opiskelutalvenani – vuosia sitten – samalla kun naputtelin kulttuurihistorian graduani, kirjoitin pitkän analyysin Paul Ricœurin kirjasta ”Time and Narrative”, alkukielellä ”Temps et Récit”. Alkuperäisversion lukemiseen ei ollut mahdollisuuksia, englantikin tuotti suuria vaikeuksia. Kirjoitin kymmeniä sivuja. Ricœurin ajatukset olivat vaikeaselkoisia, mutta sain esseestäni muistaakseni hyvän arvosanan, josta olin pitkään ylpeä. Toivoisin vielä löytäväni tuon tekstin jostakin. Vuosien jälkeen Ricœurin narratiivin syvistä ajatuksista ei ole paljonkaan muistissa, mutta yksi yksinkertaistus kuitenkin. Ihmisten tavoissa ymmärtää on paljon eroja, mutta yksi yhteistä, kyky omaksua tarinoita. Niinpä maailman asiat tuppaavat välittyä parhaiten tarinoiden muodossa, oli sisältö sitten fiktiota tai faktaa. Esimerkiksi historiankirjoituksen ja uskottavan fiktion omaksumisessa voi olla yllättävän vähän eroja.

Narratiiviin asia liittyy niin, että narratiivin ydinavoite voidaan päättää etukäteen: sen jälkeen kyse on vain erilaisten tarinoiden tai tarinoiden yhdistelmien kertomisesta tavoilla, jotka tuottavat mahdollisimman hyviä tuloksia. Narratiivi toisin sanoen tuottaa todellisuutta itsetarkoituksellisesti, vaikka käyttääkin tarinankerronnan tapoja ja jopa fiktiivisiä elementtejä. Pääasia on ymmärryksen tuottaminen hyvällä muodontajulla ja artikuloinnilla. Voimakkaat tarinat kannataa kytkeä myytteihin.

Sellainenkin sanonta on, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Siksi juuri nyt narratiivi on hyvä narratiivi.

(Visited 223 times, 1 visits today)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *