Fudiksen MM-kisat ovat hyvässä vauhdissa, niin pelillisesti kuin  mediankin kannalta. Kisojen virallinen urheilujuoma, eli kokis satsasi  mainonnassaan ja markkinoinnissaan tuuletuksiin. Tiedättehän: paita silmille, sambaa  kulmassa, liuku yli nurmen, lonkkaposeeraus, voltti ja mitä näitä kaikkea suorituksia löytyykään. Coca-colan virallinen markkinointiosasto on jopa luvannut  palkita parhaan tuulettajan, jahka yleisö on sellaisen rankannut.

Mutta ei, ei se ole tuuletus joka on huomion keskipisteenä. Rankan visuaalisen nykymaailman ja maailman voimakkaimmam brändin on puhaltanut kenoon etelä-afrikkalaisen jalkapallokulttuurin pasuuna Vuvuzela.

Läpitunkeva ja tasaista alennettua H:ta eli B:tä (reaalimerkkisille Bb:tä) urkupisteenä yli sadan desibelin voimalla pörisevä ääni on aiheuttanut suoranaisen mediamökän. Esimerkiksi Iltalehden äänestyksessä se on kerännyt uskomattomat 16 000 palautetta/äänestysääntä, Yleisradio on sormeilemassa äänitaajuuksia ja brittien BBC on leikkaamassa koko taajuuden jollain konstilla pois. Täyskieltoakin yritettiin, mutta ääni-ilmiö todettiin olennaiseksi osaksi isäntämaan jalkapalloperinnettä. Stern.de kirjoittaa vuvuzelojen vastustamisen hipovan jo neo-kolonialistisia piirteitä.

Entäpä jos kisoista retusoitaisiin joitain epämiellyttäviä visuaalisia piirteitä pois? Länsimaiselle silmälle sopimattomia vaikkapa?

Kisoja sponsoroivalle kontinentin omalle puhelinoperaattorille Telkomille vuvuzela olisi ollut kätevä markkinointikeppihevonen, äänestä ja kommunikaatiosta jättisurinassakin on lopulta kysymys.

Siis äänen voitto kuvasta! Tiedossahan se on, että hajuaisti lienee voimakkain tuntemuksista, sitten kuulokuvat ja vasta sen jälkeen tulevat visuaaliset ärsykkeet. Mutta kuinka vähäisellä huomiolla äänet kuitataan nykyisessä länsimaisessa elämänmenossa… Ennen kuin ne jälleen tiedostetaan ja niiden voima tunnustetaan.