Tulemme tekemään futuuria

Ennen koronakriisin puhkeamista oli suomen kielen päivittäisiin ilmauksiin pesiytynyt sitkeästi passiivi. Sitä näki kaikkialla, mainossloganeista vaalilupauksiin ja sähköpostiviestien loppukaneetteihin. Tuo epämääräinen ei-kenenkään-muoto ei ota vastuuta, ei kerro tekijää, ei paikkaa, ei käytännössä mitään muuta kuin tyhjän viestin ei kenellekään. Tehdään yhdessä, äänestetään, ostetaan, autetaan, laitetaan Suomi kuntoon. Palataan.

Nyt passiivilta on koronaviestinnän myötä viety valta-asema ja korvattu se vahvasti tulla-futuurilla. Tulla on nyt poliitikkojen, toimittajien, analyytikkojen, työmarkkinaihmisten ja kaikenlaisten tulevaisuuteen puolihämärästi katsovien lausunta-automaattien keskeisintä kielioppia: Tulemme tekemään, tulemme käynnistämään, tulen kirjoittamaan, tulee arvioimaan. Ja onnistuu se myös passiivissa, tullaan oikaisemaan.

Onko se väärin?

Työskennellessäni aikoinaan musiikkitoimittajana Ylen valioyksikön käytävillä opin kantapään kautta, että laatukirjoittaja ja huipputoimittaja alkaa tehdä ja rupeaa tekemään. Ei toisinpäin, ei yhdistettynä. Alkaa, rupeaa. No, se kielioppi on jo mennyttä.

Toisen kantapääknopin sain, kun aloitin kirjoittamisen Suomen Kuvalehteen. Teksteissäni näet vilisteli satunnaisia tulla-futuureja, ja se oli kehnompi juttu. Ne piti karsia, olla ilmaisuissa tarkempi.

Niinpä opin, että tulla-futuuri on taitamatonta kieltä. Ehkäpä ulkomaista perua, eikä syvän suomalaista ilmaisua. En kuitenkaan osannut pitää sitä seppoheikinheimomaisittain ”kamalana svetisisminä”, vaikka kommer att -muoto siitä jonkin verran tihkuukin läpi. Eikä ihme, kun Suomi on ollut muutaman sadan vuoden ajan melko läheisissä väleissä naapurimaan vaikutuksille.

Mutta, onko se väärin? Vääryyskäsityksen kanssa toimineena mielipiteeni oli selvä. Pieni tarkastelu kielioppia käsitteleviin artikkeleihin ei kuitenkaan antanut aivan niin selvää kuvaa.

Keskeistä on ymmärtää, että suomen kielestä puuttuu futuuri eli tuleviin tapahtumiin ja sen kuvaamiseen liittyvä sanallinen aikamuoto. Helposti se kuitenkin syntyy ruotsin kommer att göra något -pohjalta. Suomen sanana tulla on menemistä sinne tai tänne. Eli hieman hämärää toimintaa. Onnistunut futuuri-ilmaus tarvitsee siis itselleen aktiivisen kaverin: minä kirjoitan, minä kirjoitan huomenna. Me suunnittelemme. Me suunnittelemme seuraavan parin päivän aikana. Jos eksaktia aikaa ei voi ilmaista, silloin tulla on ok. Mutta epämääräisempää se on.

Aktiivinen tulla-futuurin viljely on jo avannut pandoran laatikon ja päästänyt sieltä ilmoille kaikenlaisia sumeita tulevaisuuteen liittyviä lupauksia ja vitsauksia. Kulkutauti, joka sieltä on päässyt leviämään koronan lailla on futuuri passiivissa… tullaan tekemään. Onneksi meillä on toivoa.

(Visited 117 times, 1 visits today)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *