On kylmä. Luntakin tulee, mikä on toisaalta ilahduttavaa näin monen vuoden jälkeen. Helsingissä ilmeisesti 40 vuoden. En päässyt autolla työpaikalle. Pieni sisäpihan parkkipaikalle johtava mäki on sen verran jäinen, ettei siihen kitka purrut. Nastoihin en kuitenkaan vaihda, korkeintaan käyn hankkimassa ketjut ja säkillisen suolaa.
Joulukuusi jököttää vielä pihassa, loppiainen oli eilen, ja joulukuusen olisi aika lähteä. Armonaikaa on korkeintaan ensi viikon keskiviikkoon.
Ei niin lumisessa Las Vegasissa ihmetellään parhaillaan viestintävempainten tulevaisuutta. Omalla hankintalistalla on jonkinlainen Kindlen tyyppinen lukulaite, Applen innovaatiot tosin saattavat tarjota siihen ratkaisun ennen pitkää.
Entäpä sitten, laitteet lisääntyvät, viestien määrä kasvaa; kuinka tässä voi enää mitenkään keskittyä mihinkään kun tarjolla on kaikki heti noin vain? Nytkin on tilanne se, että auki ovat ainakin työmeili, gmail (johon ohjautuu postia monesta lähteestä), wave, tweetdeck, tuplaselainjärjestelmä Safari/Chrome lukuisilla valmiiksi avatuilla uutissaiteilla, Spotify, jossa soi Keith Jarrettin koko saatavilla oleva tuotanto (jotain pysyvää kuitenkin), pörssikurssit, tekstiTV ja tietysti puhelin (iPhone, vai pitäisikö ruveta haluamaan Nexus Onea?) tekstareineen… siis normaali varsin suppea set up.
Listasta puuttuu kumma kyllä radio, joka tosin soi aina autossa. Se on jakelultaan media, joka kestää melkein mitä vain. Kun Wifi pettää, tai hienot laitteet hyytyvät, kestää radio pienen talvikelinkin, eikä niin pienenkään. Radioalto kun etenee vaikka tyhjiössä.
Mikä osuus tässä kaikessa jää sisällölle? Se ei sentään synny tyhjiössä, vai?
Harmittavaa olisi noin kauniista kuusesta luopua 🙂