Lähipiirissämme olivat joulupukki ja Koneen ruhtinas kohdanneet. Vaimoni antoi minulle lahjaksi Pekka Herlinin elämäkerran (Koneen ruhtinas, Otava 2009), jonka olin hankkinut lahjaksi isälleni, joka oli myös paketoinut sen minulle. Isäni sai sen myös lahjaksi pikkuveljeltäni, joka sai kirjan lahjaksi vaimoltaan. Isät, pojat, vaimot ja joulupukki. Joko tehokkaan markkinoinnin tai mielenkiintoisen sisällön uhreja. Ehkä molempien.

Ainakin Uuden Suomen lukijoiden mielestä ”kusipäinen isä” oli luetuin ja kommentoiduin näkökulma vuonna 2009.

Yksi luku, niin selviää yksi tarina päätökseensä.

Lukemiseen tuli pieni paussi, kun välipäivät ja uusi vuosi antoivat muuta tekemistä ja ajateltavaa. Kun seisoin uudenvuoden aattona smokissa Sopotin Grand hotellin sviitissä ja katselin ulapalle, samaan maisemaan kuin Hitler kyseenalaisen kunnian vierailullaan, ollessaan samassa huoneessa, mietin: tuolla horisontin takana on Suomi, mitäköhän siellä tapahtuu? Sormi väristen kävi iPhonen twitterapplin päällä, mutta ei silti painanut.  Ei, koska aina ei tarvitse tietää. Kun saa elää edes hetken ajattomassa ympäristössä.

Kyllä se tieto sieltä sitten tuli. Murhia, onnettomuuksia. Ehkä kaksi täysikuuta näin lähekkäin oli liikaa.

Palaan vielä ruhtinaan pariin.