Ilmiantokulttuurin paluu

Wikileaks on ilmiantokulttuurin tunnetuin esimerkki. Rikollisin keinoin hankittu tieto, jonka sisällöllä on ikään kuin hyvä tarkoitus julkisena muistiona ja varoittavana esimerkkinä vallankäyttäjien puuhailuista. Mutta ilmiantoa on nykyään kaikkialla. Kantelua, kaverista kertomista, suosittelua, vihjailua, takanapäin kertomista, välillistä tiedon levittelyä.

Erikoista ilmiantokulttuurin nykymuodosta tekee se, että sen tarkoitusperät ovat ikään kuin käännetty päälaelleen: ilmianna hyväntekijä, ilmianna sankari, ilmianna kaunein piha jne. Ilmiannossa ollaan kuitenkin nopeasti hämärillä alueilla: ilmianna huonosti hoidettu katu, ilmianna pomosi, ilmianna huonot IT-palvelut, ilmianna fraasirikolliset ja näin.

Google hakusanalla ilmianna löytyy yhtä sun toista ilmiannettavaa. Löytyypä oikein domainkin sillä nimellä, sposored by Stasi?

Ilmianto vaikka nyt näin modernissa ja mukamas positiivisessa uusmerkityksessä on erikoisen puistattava ilmiö. Mieluummin lähetetään mediaan vaikkapa kännykkäkameralla kuva takaluukku auki olevasta autosta kuin nähtäsiin sama vaiva ottamalla selvää kuljettajan yhteystiedoista tai yrittämällä auttaa kaveria.

Medialle, viranomaisille ja jopa mainos- ja markkinointiväelle halutaan ilmiantaa yhtä sun toista: ystäviä, opoja, työnantajia, ravintoloita, laulavia miehiä, naapureita…

Hyi helkkari, ei ole tästä pitkä matka oikeisiin noitavainoihin kun kaiken maailman ilmiannot pikkuhiljaa päätyvät vääriin konteksteihin.

 

(Visited 20 times, 1 visits today)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *