Mämmin aika

Pian on pääsiäinen. Paitsi että se on kristinuskon ja juutalaisuuden vuotuisjuhla menoineen, se kätkee myös koko joukon suomalaiskansallisia perinteitä noidista virpomiseen. Kuten jouluna, myös pääsiäisenä on tapana herkutella perinneruuilla. Pääsiäisen suomenkielinen etymologia liittyy myös voimakkaasti ruokakulttuuriin. Pääsiäisessä kun päästään pois 40 päivää kestäneestä paastosta.

Pääsiäisen ajan piinallinen mediaperinne on nostaa mämmi esiin jossakin oudossa ja tahallaan kuvotusta herättävässä yhteydessä. Esimerkiksi yleisöä mukamas nuoleskelevien radiotoimittajien mieliaiheita on kuvailla mämmiä niljakkaana ja lehmänlantamaisena sotkuna, jota luonnollisesti käydään koemaistattamassa pahaa-aavistamattomilla turisteilla Helsingin Kauppatorilla rohkaisevien saatesanojen kera. On suorastaan muodikasta vihata mämmiä ja verrata sitä siihen itseensä, onhan värikin aika lailla yks yhteen.

Suklaakauppiaita tämä kaikki naurattaa ja mämmikauppiaat tästä tuskin hätkähtävät, sen verran toistuvaa ja täsmällistä tämä ainoan aidosti kansallisen perinneruokamme alas ampuminen on ollut vuodesta toiseen. Eikä sitä muutama pääsiäiskysely ja ulkomaan elävän kauhistelu muuksi pysty muuttumaan. Paitsi tietysti jos mämmintekijät vaivautuisivat edes vähän kehittämään tuotteensa markkinointia, pakkauksia, mielikuvia ja niin edelleen.

Jos mämmi olisi vaikkapa italialaista perimää, se myytäisiin kalliinoloisissa sifonkinyöritetyissä pahvi- tai metallikoteloissa. Sen hinta olisi pilviä hipova. Aidon mämmin olemuksesta ja koostumuksesta käytäisiin kansallisen tason debatteja, koulukunnat kiistelisivät mämmin tummuuden finesseistä ja hopeisen mämmilusikan muodon vaikutuksista herkkään makuun. Vuotuiset Mämmiviikot (jonka paikkakunnasta käytäisiin kiivasta taistoa) ja haute couture -mämmivaatekappaleet aiheuttaisivat riemastusta ja jännitystä. Mämmineidon valinta olisi pääsiäisen kohokohtia. Pitkän pöydän ääressä kohotettaisiin maljoja ja ylistettäisiin tätä erikoista ja suussa sulavaa herkkua…

Käytännössä kaikki muu ruokakulttuurimme on sekoitusta lännestä ja idästä ja muualta Itämeren ympäristöstä, ja nykyään toki ympäri maailman. Mutta mämmi on mitä suomalaisin tuote, käytännössä ainoa, ja sitä ei muualta löydy. Siksipä todellisuus on profeetalle niin vaikeaa omassa maassaan.

Mämmin toistaiseksi suurin innovaatio on pakata se tuokkosta muistuttaviin pahvikoteloihin. Yleisen häpeän ja mielikuvituksellisen solvaamisen lisäksi, onko muita innovaatioita?

 

(Visited 50 times, 1 visits today)

1 Kommentti

  1. Joona 30.3.2012 at 07:44

    Erittäin hyviä pointteja. Ihan hymähdellen luin kirjoitusta, koska asia on juurikin näin.

    Olemme kaveripiirillä pitäneet perinteikkäät mämmiäiset jo useana vuonna. Nyt lauantaina on myös luvassa sellaiset.

    Ohjelmaan kuuluu mämmien arvostelu, jossa mukaan otetaan mämmin näön, värin, koostumuksen ja tuoksun lisäksi tietenkin maku – raakana ja eri lisukkeiden (kerma, maito, sokeri) kera. Jos sokkomaiselusta ei ole kyse, arvostellaan myös pakkaukset sekä ulkonäöltään ja käytettävyydeltään, että mm. onko paketissa sinettiä koskemattomuuden takaamiseksi.

    Onpa yhtenä vuonna valittu myös ”Miss Lämmin Mämmi”. 😀

    Perinteitä täytyy kunnioittaa, uusilla tavoilla. Ehkä tähän perinteeseen voidaan liittää myös tulevaisuuden visiointi: parhaat ehdotukset lähetetään valmistajille ihmeteltäväksi 🙂

    Reply
    1. buzzikuski 30.3.2012 at 08:12

      Kiitos Joona kommentista! Pitäkää perinteestä kiinni. Rakentavan käyttäjätutkimuksen olemukseen kuuluu aito sitoutuminen ja vuorovaikutus tuotekehityksen kanssa 😉

      Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *