Presidentti ampuu aina tykillä

Suomen tasavallan presidentin sanomisilla on edelleen painoarvoa. Edellisen presidentin kaudella se koettiin paikoitellen lähes surkuhupaisissa yhteyksissä. Presidentti Tarja Halonen kun ei liiemmin kommentoinut yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita tai kansallisia kriisitilanteita kuin korkeintaan viiveellä, hänen kommenttinsa milloin mistäkin pikkuasiasta saivat suhteettomia painoarvoja. Hän itsekin koki sen ongelmallisena. Mitään kun ei voi oikein sanoa, ettei tulisi aina ampuneensa tykillä.

Vallankäytön jako on Suomessa erikoislaatuinen. Presidentin pitäisi johtaa ulkopolitiikkaa, mutta sitten kuitenkin häneltä odotetaan jotain selittämätöntä kuninkaallisuuteen haiskahtavaa johtajuutta, jolla kansan fiilistä ohjaillaan – lähinnä median kautta. Halosen kaudella tämä ohjailu jäi tykilläampumisen pelossa usein muumimammatasolle.

Presidentin julkitulo mediassa on kuitenkin aina herättänyt erityistä kiinnostusta. Kekkosen kaudella maailmanmeno ja aika olivat toisenlaiset, mutta presidentin sanomisten painoarvon tunnustaminen ja odotukset rakentuivat suomalaisten dna:han.

Nyt kun presidentti Sauli Niinistö puhuu, ovat odotusarvot vähintään yhtä kovat. Tykillä ammutaan aina, oli kyse sitten koiranhoidosta, rullaluistelusta tai palkanalennuksista.

Järeä viesti

Kun Niinistö sitten keskitti ensimmäisen kunnon tykityksensä, oli myös viestin sisältö harvinaisen raskas. Populismiksi tuomittu ja riskialtis henkilökohtainen palkanalennus-viesti on omiaan aiheuttamaan levottomuutta jokaisen palkansaajan sisuksissa.

Niinistön pääkohde lienee ollut kuitenkin ylimmän johdon tai muun eliitin ylisuuret palkkiot, johon viittaa uudenvuodenpuheen ”itsekkyyden ja suoranaisen ahneuden nousu”. Ottamatta poliittisesti sen enempää kantaa, tuloerojen kasvu kieltämättä vie suomalaista yhteiskuntaa kohti eriarvoisuutta. Sitä voi verrata löyhästi itsenäisyyden alun aikaiseen tilaan, joka sitten laukesi tunnetuin seurauksin. Siinä mielessä Suomen tulisi tarkastella eriarvoisuutta erityisellä tarkkuudella. Perusviisaus toimivassa yhteiskunnassa kun on aina ollut hyvin toimeentuleva keskiluokka. Siksi Niinistön sinänsä hyvää tarkoittava viesti saattaa kapsahtaa juuri tähän herkkään kohteeseen. Kauppalehti ehti jo muistuttaa, että mahdollinen palkka-ale veisi keskituloiselta 5000 euroa vuodessa.

Niinistön rankkaripotkun otti maalissa vastaan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tuore puheenjohtaja Ilpo Kokkila, joka torjui laukauksen todeten sen teennäisenä. Talouselämän haastattelema Kokkila ei lupaa, että yritysjohtajat näyttäisivät esimerkkiä ja taipuisivat ensimmäisinä palkka-aleen. Hänen mukaansa tärkeämpää on saada aikaan kasvua. EK:n taholta viesti on ollut pikemminkin työtekijöiden palkkojen leikkaus. Tähän kuvaan ei mahdu palkka-ale ainakaan johtajille.

Vasemman laidan lehdistössä Niinistön tempaus on aiheuttanut kyynistä luovuutta. Demokraatin kannessa komeilee tikkaria jakava Niinistö-setä pilkalliseen tyyliin Perkele/populismi-otsikolla; lehden itse syyllistyessä pahimman luokan populismiin.

Pienemmällä tykillä tämän koko viestin ampui itse asiassa ST1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen Talouselmän haastattelussa jo ennen joulua, mutta heitto jäi suuren yleisön osalta lähinnä kuriositeetiksi. Nyt kun presidentti puhunut, alkaa tapahtua. Pahimmillaan ja parhaimmillaan tästä voi kehkeytyä vaalirahan kaltainen pitkällinen sotku, jossa haitat ovat suurempia kuin hyödyt. Jos ei muuta, niin medialle tästä riittää kirjoitettavaa lähiajoiksi.

 

(Visited 41 times, 1 visits today)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *