Nyt on jotain Suurta meneillään. Tätä Suurta on puffattu jo parin päivän ajan näyttävästi. Kirjailija Jari Tervo tullaan ajelemaan HS:n Kuukausiliitteen jutussa kaljuksi. Uuden pulityylin viimeistelee kurdiparturi Leyla Modarresi.

Mielenkiintoista. Onhan, niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, Jari Tervon uusimman romaanin nimi viitteellisesti Layla, melkein sama siis kuin tuon parturin. Tarina, niin kuin olemme saaneet romaania lukemattakin oppia, on karu, ihmisarvosta kertova näkökulma ihmisten julmuudesta ja erilaisista moraaleista. Tarina kurdinaisesta.

Mutta takaisin tähän Kuukausiliitteen juttun: Kirjailija Tervo ajellaan kaljuksi. Miksi, selviää kuulemma jutussa. Tätä hehkutetaan niin Kuukausiliitteen kannessa ja suorastaan jättimäisenä pääjuttuna Hesarin lauantaiprintin A3-sivulla massiivisen kuvan kera. ”Kurdiparturi Leyla ajeli Jari Tervon kaljuksi. Mistä on kysymys?”

Niin, mistä?

Harvoin, jos koskaan olen todella pettynyt kyseisen median juttuihin. Nyt tunne on lähinnä hölmistynyt, huijatuksi tullut.

Jutussa Laylan ja oikean Leylan tarinat nivotaan yhteen. Löyhästi tosin, koska todellinen Leyla on lopulta elämässään menestynyt töölöläinen parturiyrittäjä. Hän näyttää kuvissa onnelliselta, ja miksei jutun jälkeen vieläkin tyytyväisemmältä. Tuskin parturiliikkeen ovipumppu lakkaa laulamasta näin näyttävän jutun jälkeen.

Samaa näyttää havittelevan markkinointivelho Tervo. Suuri paljastus on suuri idea – Leylan parturoitavaksi, kalju kehiin ja juttu yhteen Suomen laadukkaimmista julkaistuista. Huipputoimittaja kirjoittamaan, ja avot, Tervo on jälleen kaikkien iholla.

”Suuri paljastus” -niminen juttu on kolmen aukeaman ja kansikuvan kokoinen mainos Tervon tulevasta romaanista: jutun kliimaksi ja syy löytyvät nimittäin viimeisiltä riveiltä, kun kirjalija toteaa saaneensa kaljuudessa uuden tuntoelimen. Toimittaja kirjoittaa: ”Sitä hän tarvitsee, sillä hänen seuraava kirjansa kertoo hänestä itsestään.”

Onneksi olkoon, Jari Tervo! Tähän ei ihan mikä tahansa viestintätoimisto olisi kyennyt.  Mahtava juttu. Vain ”ilmoitus”-merkinnät puuttuivat sivujen yläkulmista, mutta sehän tästä juuri tekeekin niin loistavan mainoksen.

Hiuksettomuudesta ja sen kytkemisestä kurdinaiseen ei sanottu sanaakaan.

PS. Mutta ihan näin jälkilukuna, miksi kalju, miksi hiuksettomuus, mitä symboliikkaa ajattelit sillä viedä eteenpäin? Annoitko Simsonin voimiesi valua töölöläisliikkeen lattialle myönnytyksen eleenä? Vai onko kyse tonsuurista, hurskauden eleestä, jolla siirryt maallisesta hengelliseen? Kiusallisen selvää kaljussa on tietenkin sen yhteys skinheadeihin, joka erityisesti tässä kontekstissa olisi janonnut lisäselvitystä.

Kun historiassa pitkät hiukset edustivat voimaa, nykyisin voiman symboli on useimmiten puhdas, ajeltu pää. Entisaikoina vain rikollisilta leikattiin hiukset.