Nyt kun blogeja on kirjoiteltu bittiavaruuteen jo maailmansivu, Facebook, Twitter ja muut sosiaaliset mediajohdannaiset markkinoivat linkityksiä sadoille ja tuhansille blogisaiteille ja niin pois päin, on näköjään itsekin osallistuttava näihin maailmanlaajuisiin talkoisiin.

Minulle on siis käynyt selväksi, että perinteinen media – varsinkin sanomalehtipaperille painettu sellainen – on tullut nykymuotoisen tiensä päähän. Se vingahtelee ja vääntyilee kuin ruosteisen puhelinkopin saranat ja orastavasti jo korahtelee tulevan kuolinkamppailunsa edessä.

Median murros tarkoittaa tietenkin myös toimittajuuden muutosta. Laatulehdet ja muut laatumediat ovat pystyneet rahoittamaan päteviä toimittajia, editoimaan jutuista nasevia ja laadukkaita, luomaan lukijoille valmiita visioita, tarjoamaan virkistäviä retkiä paikkoihin ja ilmiöihin, joihin tavallisella lukijalla ei ole mahdollisuuksia mennä. Nyt sellaisen luksuksen aika alkaa olla ohi.

Toimittajuus siirtyy blogisaiteille, kuten tällaiselle. Ainakaan näin ensi alkuun tästä huvista ei kukaan maksa mitään, tuskin lukijoitakaan on monia. Mutta, mikäli jaksan puurtaa, nähdä vaivaa, kirjoittaa kiinnostavaa suomea, löytää kiinnostavia ilmiöitä nopeammin kuin muut, voisin kuvitella että tämä mediamuoto toimii: hyvin subjektiivisista lähtökohdista kohti lukijaystävällisempää toteutusta. Jopa niin, että ympärille alkaa syntyä jonkinlainen ansaintamalli. Mielenkiintoista katsoa mitä tapahtuu.

Historiaan jäämisellä on yhteys markkinoinnin tärkeimpään sääntöön. Kannattaa olla ensimmäisenä paikalla kun uusia asioita tehdään tai kun jotain tapahtuu. Klassinen esimerkki. Kuka käveli kuussa toisena? Kuinka se voi olla niin mahdottoman vaikea muistaa, että sehän oli Buzz Aldrin. Hauska nimi ja kaikkea. Mutta ei. Vain Neil Armstrong askelineen merkitsee jotain. Se tietysti tässä blogitouhussa ja blogini nimivalinnassa huolestuttaakin. Vähintään kakkosena tullaan kuvioihin, katsoo sitä mistä kulmasta tahansa.

Buzz on joka tapauksessa päivän meininki. Se tarkoittaa pöhinää, huhuilua, tässä tapauksessa mediassa tapahtuvaa kaikenlaista kertoilua, linkittelyä, statustelua ja se tuntuu olevan suosittua. Linnun kuva Twitterissä ei tietenkään ole sattumaa. Pöhinä-sana on vuosien varrella jo hiukan kulunut, mutta saa jostain syystä vieläkin suupielet pikemminkin ylös kuin alaspäin. Pöhinällä mennään, Buzzikuskin matkassa.

Vielä siitä ykkösenä olemisesta. Yksi tavoite tällä blogilla on: kertoa ja markkinoida kaikenlaista – kerrotun viestinnän kautta. Siis tehdä viestintämarkkinointia. Useimmat tekevät tai ovat tekemisissä markkinoinnin, viestinnän tai markkinointiviestinnän kanssa. Ajattelin yksinkertaisesti kääntää sanat toisin ja puhua tästä lähtien viestintämarkkinoinnista.

Tervetuloa mukaan. Tämä blogikotka on nyt laskeutunut rauhallisuuden mereensä ja ryhtyy steppailemaan tuntemattomalla maaperällä. Toivottavasti pidempään kuin kaksi ja puoli tuntia kestänyt ensimmäinen kuukävely.