Mielenkiintoinen mediapäivä jälleen eilen. Mystikkoja voisi kiinnostaa numeroyhdistelmä 13.03.13, mutta eipä niiden avulla sen mystisempää saatu aikaan, mutta ehkä pari juttua kuitenkin. Maailmanlaajuisesti seuratuin tapahtuma oli epäilemättä eräs savupiippu ja sieltä tuprahtavan savun väri. Tummaa vai vaaleaa?
Valkoista savua sieltä sitten lopulta pöllähti sen merkiksi, että uusi paavi oli saatu valittua. Tapahtumaa seuraavat ihmiset, joita oli puoli maapallollista, eivät varmaan itsekään ymmärtäneet miksi kerääntyä moisen ilmiön ympärille, muusta kuin joukkohysterian syistä. Samaa savupiippukäytäntöä voisi toki koettaa testata myös suomalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelusignaaliksi tai herättämään kansan lisäkiinnostuksen eurovaalien aikana.
Pari asiaan kuuluvaa irtovitsiäkin paavista ja savuista saatiin aikaan. Facebook-keisari Petteri Poukka postasi tyylilleen uskollisesti heti mojovan parodian, paavina itseoikeutetusti Seppo Räty:
Mutta hieman yllättäen päivän kovin mediasuorittaja olikin ennen eilistä tuiki tuntematon bloggaaja, nimimerkillä Vuoden siivooja blogipalstallaan This is not the life I ordered. Illalla kun sain syliini linkin, oli jutulla jo huimat 98 kommettia, ja tätä kirjoittaessa kommettien määrä on jo pitkälle toisella sadalla. Kertoo siitä, että lukijoita postauksella täytyy olla todella paljon. Kelpo suoritus, kun ottaa huomioon, että aiemmat kommenttimäärät ovat keskimäärin suhteellisen alhaisella tasolla. Ja veikkaanpa, että juttua jaetaan tänään entistä suuremalla innolla.
Mistä postauksessa oli siis kysymys? Mikä villiinnytti nettiyleisön?
Otsikko kuului kaikessa provokatoorisuudessaan: ”Kevätmuoti – mitä vittua?!” Kirjoittajan tarkoitus oli mennä kaupungille (kaupunki on siis Kuopio) shoppailemaan, mutta kaupat olivatkin yllättäen täynnä käsittämätöntä sontaa. Siis millaista sontaa? Neonvärikästä, kimalteista, kukkakuosista ja niin 80-lukulaista, että ainakin 70-luvulla syntynyttä saattaa hieman jopa ahdistaa. Ja näytti se kommenttitulvan näkökulmasta todellakin ahdistaneen monia. Vertaisvihan määrä kaipaa oikeastaan vähän pohdintaa.
Kirjoittajan rotevat kommentit henkivät syvää diskriminointia kevään muotia kohtaan. Tätä värikkyyttä on tosin pohjustettu jo useamman kevään ajan, eikä ainakaan muodin ammattilaisille värien hyökyaalto tule minkäänlaisena yllätyksenä. Kuopiolainen sisäänostaja on tarkemmin ajateltuna hyvinkin kartalla muodin viimeisimmistä virtauksista. Mutta minkälaista traumaattista hyljeksintää se saakaan osakseen! Mielenkiintoista!
Psykologit puhuvat fobioiden ja traumojen synnyn yhteydessä tunteiden siirrosta. Jokin kauhistuttava tai pelkoa herättävä asia siirretään osaksi jotain muuta: korkeaa paikkaa tai hämähäkkejä kohtaan. Mitä ihmettä tapahtui 80-luvulla, että sitä ilmentävä värikylläisyys saa aikaan tällaisia massahylkimisreaktioita? Vai onko kyse ihan normaalista suomalaisesta vastareaktiosta maailman trendejä kohtaan? Ylistääkö sama kriitikkolauma näitä loimia kolmen tai neljän vuoden kuluttua edistyksellisinä luomuksina ja rohkeina vetoina harmaan massan keskellä? Veikkaisin, että kyse on valitettavasti jälkimmäisestä – syvästä jälkeenjääneisyydesta.
Tilanne on se, että tänä keväänä ja kesänä (viimeistään, myös Kuopiossa) pukeudutaan rohkeasti väreihin, puhutaan jollakin muulla kuin iPhonella ja kommunikoidaan mieluummin jollakin muulla medialla kuin Facebookilla. #Twitter oli kova juttu neljä vuotta sitten, mutta siihenkin ollaan vasta nyt pikku hiljaa varovasti heräämässä myös Suomessa.
Maukka Perusjätkän sanoin, vaatteet on mun aatteet.