Lupasin Manifestin käännöksen seuraavaan blogiin, mutta joudun nostamaan kädet pystyyn ja siirtämään sen viikonlopulle: ylioptimistinen aikatauluttelu on ruvennut merkittävästi haittaamaan blogin kirjoittelua. Sorry. Sitä ennen tähän väliin yksi huomio.
Olen jo muutaman päivän ajan tarkkaillut julkista liikennettä sillä silmällä. Nimenomaan busseja, niiden paljaita kylkiä ja bussimediaa myyvän yrityksen semi-epätoivoisia yrityksiä peitellä kalvakkaita pintoja omilla tarroillaan.
Menohan on kuin entisissä itäblokin maissa konsanaan. Siellä kauppa oli kauppa, parturi parturi, ravintola ravintola, ja bussi bussi. Me väkevästi länsimaistuneet ja mainonnassa marinoituneet nykysuomalaiset haluamme elää voimakkaan markkinoituneessa merkkikielessä. Mainoksia, brändejä, neonvaloa, kiitos.
Siinä suhteessa jo pitkään mainoksittomina pyörineet useat bussit herättävät ihmetystä, päivä päivältä jopa pelkoa ja kauhua. Nehän ovat kuin busseja DDR:stä! Nyt äkkiä joku loihtimaan syksyn mullistavin bussikampanja, mainonnan ilmaherruus odottaa. Vai ovatko sittenkin suuremmat voimat pelissä? Kesän kohuttu ja miltei uskomaton kampanja kun markkinoi suurempia voimia vastaan. Onko se tuottanut bussimainonnalle siunauksettoman syksyn?
